VIIKKO 3

Floripa (c) MF

Phuhh… Nyt on jonkin sortin flunssa iskenyt. Eilen tapasin ensi kertaa kaikki muut vaihto-oppilaat meille järjestetyssä tervetulotilaisuudessa. Olin aikeissa juhlistaa akateemisen vuoden alkua meksikolaisen kaverin kämpillä kokkailujen, cervejan ja Mexicon futispelin kera, mutta iltaan mennessä voimat olivat ehtyneet olemattomiin ja jäinkin kotiin pyykkäämään.. Tänään aamulla herätessäni olo oli kuin Teekkari-wapun jäljiltä. Toivotaan, että tämä on vain joku harmiton perusflunssa ja saan pian taas puhtia tutustua satoihin uusiin ihmisiin ja aloittaa arkkitehtuurin maisterintutkinnon. Se hyvä puoli tässä sairastumisessa on, että nyt riittää aikaa bloggaamiseen, kun ei ole voimia tehdä juuri muuta.

Koululla oma 3D-leffateatteri, d44.

Eilen valitsin kaikki kurssini syyslukukaudelle. Minimi opintopistemäärä on 30ETC, joka tuli yllättävän nopeasti täyteen. Lukkarini näytti hyvältä 47ETC arvoisena, mutta sain sen tiivistettyä 37:ään, jottei lukukaudesta tulisi turhan raskas. Minulla on 10.8. asti aikaa vielä vähentää kurssivalintojani. Vähän tekisi mieli tiputtaa BIM-kurssi, jonka valitsin polytekniseltä puolelta. Building Information Modeling –kurssi on ainoa, jota minulla on maanantaisin. Jos tiputtaisin BIM:in, minulla olisi koulua vain ti-to, koska perjantaille ei ollut edes tarjolla kursseja. Minä kun luulin, että koulua on lauantaisinkin, kuten osalla PUC:in opiskelijoista. BIM vaikuttaa kuitenkin hyvin hyödylliseltä kurssilta ja yksi ranskalainen sai minut vakuutettua, että kyseisen softan taitaminen tulee olemaan valttia tulevaisuuden työnhaussa. Kuulemma c'est la prochaine grande chose, mitä tulee tietokoneavusteiseen mallintamiseen, ja helpottaa arkkitehtien yhteistyötä muiden rakennus- ja suunnittelualojen ammattilaisten kanssa.

Ylpeät portugalin kurssilta valmistuneet. (c) Mariana Guerrero

Paratiisi (c) MF

Eilinen oli enimmäkseen informaatiotulvaa tulevasta lukukaudesta, Brasiliasta, Curitibasta ja PUCista. Meillä portugalin intensiivikurssin käyneillä taisi kaikilla olla sellainen olo, että tiedämme jo suurimman osan infosta. Tajusin eilen, miltä olen mahtanut näyttää ensimmäisinä päivinäni PUCissa, kun katselin eksyneen linnunpojan näköisiä uusia vaihtareita. Enimmäkseen jumituin juttelemaan Tiian kanssa, mutta oli vain pakko saada suomi-hölötykset ulos ja olin tosiaan odottanut, että pääsee juttelemaan suomeksi pitkästä aikaa. Eilen ei jäänyt paljoa aikaa muihin tutustumiseen, mutta vähän ehdin small talktata ranskalaisten (joita on noin puolet150 vaihtareista), meksikolaisten, saksalaisen ja espanjalaisten kanssa. Lähimpänä suomalaisia Tiian lisäksi oli yksi Ranskan ruotsalainen, jota en kyllä tietääkseni tavannut vielä.

Beach walking (c) MF

Pitkän viikonlopun vietin Florianópolisissa, eli Floripassa, ja se oli kyllä yksi paratiisi. Tapasin bussimatkalla erään venetsuelalaisen, joka kertoi, kuinka sattumien kautta oli päätynyt avaamaan baarin kolmen svenssonin kanssa läheiselle rannalle. Hän kertoi, että alkuperäinen suunnitelma oli ollut lomailla saarella vain pari viikkoa, mutta tähän asti on viettänyt rentoa elämä paratiisissa jo lähes kaksi vuotta. Floripassa on myös suuri yliopisto ja mielessä kävi, että itsekin voisin jämähtää sinne vähän pidemmäksi toviksi. Saarella oli upeita rantoja, kauniita laguuneja, hiekkadyynejä, makeita caipirinhoja ja hyvä(nnäköist)ä seuraa -- kaikki sanoo, että Floripassa asuu Brasilian kauneimmat ihmiset. Tänä taisi olla toinen kerta elämässäni, kun yövyin hostellissa ja meno oli kyllä letkeää. Hostelli kustansi vain noin 10€/yö, mutta näkymät merelle olivat henkeäsalpaavat, huoneet siistit ja palvelu moitteetonta. Asukkaat olivat enimmäkseen nuoria kansainvälisiä reissaajia ja tapasin taas ihmisiä joka puolelta maailmaa. Hostelli järjesti vierailleen bussikuljetuksen joka ilta baariin ja takaisin ja bileillat olivat taas aika railakkaita. En taaskaan joutunut jonottamaan minnekään, pääsin soittamaan esiintyvän bändin rumpuhin, voitin dance battlen koko baarin hurratessa ja tapasin ihmisiä, joilla oli uskomattomia tarinoita kerrottavanaan. Ainoa harmillinen juttu reissussa oli aallot, jotka tuhosivat yhdeksännen puhelimeni tänä vuonna. C’est la vie.

Kaikki yllä olevat kuvat (c) MF

Vaikka palasin Curitibaan vain kaksi yötä sitten, saa näiden kuvien katselu halajamaan takaisin Floripaan...

Viime viikolla hankin sporttikorttini ja kävin kahdesti uimassa PUCin uimahallissa. Rakastan uimista, mutta en oikein osaa ottaa sitä vakavana treeninä. Aion pyytää altaan reunoilla seisoskelevia valvojia antamaan vinkkejä, heti kun kielitaito riittäisi, tai sitten menen ensikerralla eläkeläisten sekaan vesijumppaan. Tarvitsen kyllä kunnon liikuntaa, enkä vain lillumista. Taas on tullut käytyä churrascoilla ja mätöttyä koko syksyn edestä. Perjantaina järjestettiin joka-kuukautinen churrasco asuntolassani ja kaikki liha, bisse, cassacha, kaikki oli vuokraisännän tarjoamaa. Ilmainen ruoka, niin kuin ei alkoholikaan, sovi minulle. Oli kuitenkin todella mukavaa päästä juttelemaan kaikille naapureille ja tavata perjantaina tänne muuttanut saksalainen. Julia Saksmanni opisklei muutama vuosi sitten São Paulossa vuoden, joten hän puhuu sujuvaa portugalia ja englantia, eli käy loistavaksi tulkiksi minulle.

Uusii frendei. (c) Iva Oliveira

Koska puhelimeni ei edelleenkään ole näyttänyt mitään elonmerkkejä, lisään vain muiden ottamia kuvia. 
MF = Manon Flipo



P.S. Unohdin kirjoittaa aiemmin, että talossani on ollut vähän putkiongelmia. Selvisi vähän aikaa sitten, että ne johtuivat siitä, että joku idiootti oli laittanut vessapaperia wc-pönttöön. Ei ainakaan se yksi blondi, joka ei osannut ekalla viikolla vielä ymmärtää vessan seinän ohjeita. Nyt koko viereinen kävelykatu ja naapuri tulvii. (Y)






Bjs!



~ Ene