Helsingistä Curitibaan

Helsinki-Vantaalla jännät päällä

Matkustaminen ”ovelta ovelle” Helsingin kodista tänne Curitiban asuntolaan kesti kahden välilaskun kautta noin 40 tuntia. Unenlahjojeni ansiosta, nukuin tästä ajasta vähintään kolmasosan, mutta nyt on kyllä niska ja aikalailla koko kroppa ihan jumissa. Matka sujui muuten aikalailla loistavasti. Hereillä olin kokonaan vain Finnairin lennon HKI – JFK ja siinä oli uusi lentsikka alla, mainio palvelu ja kattavat viihdejärjestelmät. New Yorkissa sain sitten tuntikaupalla jonotella border controlleissa, joten yli 5h vaihtoaika ei ollutkaan pahasta. Jouduin jopa johonkin kuulusteluhuoneeseen 2010-11 Jenkki-vaihtoani varten hankkimani viisumini takia. Vissiin olin ESTA:a netissä aiemmin täyttäessäni kirjoittanut jonkun päivämäärän väärin tai jotain vastaavaa. En siellä paljon viitsinyt kysellä homman nimeä, kun oli niin tiukan näköistä naamaa. Osaa ne jenkit kyllä olla tiukkoja siitä, keitä maahansa päästää edes välilaskun ajaksi, mutta toisaalta tuossa 5h aikana sain taas muistutuksen myös heidän erinomaisista small talk skillsseistään. Tuli vähän juro suomalainen olo, kun en hississä itse meinannut keksiä jutunjuurta. Onneksi kuitenkin curitibalaiset kuulemma suhteellisen pidättyväisiä myös.

 

Rio de Janeiroa lentokoneesta

 

American Airlinesin lento Rio de Janeiroon oli noin tunnin myöhässä niin oli vähän jännät paikat ehdinkö GIG – CWB jatkolennolleni. Riossa oli vain pari tuntia aikaa vaihtoon ja seuraava lentoni lähti vielä eri terminaalista. Onnekseni eteläamerikkalaiset ovat palvelualtista kansaa ja heti, kun olin saanut ruumalaukkuni mukaan ja marssin portista ulos minua vastassa oli noin 20 ukkoa tarjoamassa taksikyytiä, rahanvaihtoa ja mitä kaikkea. Siitä sitten joku pojankloppi lentokentän liivi päällä nappasi matkatavarani ja lähti saattamaan minua oikeaan suuntaan. Vähän olin epäileväinen ensin, mutta pojalla oli puolet lyhemmät jalat kuin minulla ja 30kg kannettavaa, niin tuskin hän olisi minulta kovin helposti karkuun juossut, jos olisikin ollut joku huijari. Minulla on edelleen vähän valuuttakurssit sekaisin, mutta heitin pojalle mielelläni 20R$ (n. 6€) avustaan, koska ilman häntä olisin luultavasti oikeasti missannut lentoni. Kun kerroin poitsulle lentäväni Curitibaan, hän vastasi ”Uff! Frio!” mutta ajattelin, että no riolaisille varmaan kaikki alle +20C on frio, että ei se varmaan minualle Suami-tytölle tunnu missään. Väärässä olin. Nyt kun kirjoitan tätä, niin kännykkäni näytöllä lukee:

                                                          Helsinki             15:22                  +22C R

                                                          Curitiba             9:22                     +9 pilvistä

Minä kun luulin muuttavani kuumaan maahan. Täällähän on nyt tosin talvi ja pitäisi tuossa elokuun tienoilla alkaa jo lämmetä. Täällä vain ei harrasteta talojen lämmittämistä, joten jos ulkona on +9, niin eipä täällä sisällä paljoa lämpimämpää ole. Nytkin istun sängyllä peitto jalkojen päällä ja tillukkaat jalassa. Öisin onkin sitten tosissaan kylmä. Kun minua tuli kentältä hakemaan koulun Buddy Programmista minulle valittu paikallinen tutor, hän kertoi, että jokunen vuosi sitten tehdyn mittauksen mukaan Curitibassa on jopa enemmän pilvisiä päiviä vuodessa kuin Lontoossa. Täällä siis myös sataa paljon. No ehkä vähän viileämmät kelit näin alkuun sopivat tälle soijamasterille ja ehdin tottua lämpimään ilmastoon porrastetusti.

 

Pilvistä Curitibaa

Tarkoitukseni oli siis mennä kentältä ensin hostelliin, mutta buddyni, Joaquim, oli saanut sovittua katselukierroksen yhteen opiskelija-asuntolaan heti laskeutumiseni jälkeen. Joaquim kyllä sanoi monta kertaa, että jos haluan vielä miettiä ja asua ensimmäiset yöt hostellissa ja katsella muita kämppiä ensin niin käy oikein hyvin, mutta enpä minä jaksanut alkaa turhia pohdiskelemaan ja tehtiin kaupat. Joaquim on toiminut buddynä vaihtareille muutamana muunakin vuonna ja kertoi kaikkien hänen buddyjensä lopulta muuttaneen tähän samaan asuntolaan. Huoneeni on siis  max 10m^2, mutta paikka on oikein siisti ja viihtyisä ja sijainti loistava (keskustassa, lyhyt bussimatka yliopistolle). Jaan kylppärit samassa kerroksessa asuvien kanssa (3 KH/8 asukasta) ja kerroksessani on yksi pikkukeittiö ja kattohuoneistossa iso yhteinen keittiö ja olohuone. Ajattelin, että opiskelija-asuntolassa kavereiden hankkiminen olisi helpompaa, mutta samalla oma lukittava huone antaa oman rauhan. Kuukauden päästä vapautuu isompi huone, mutta katsotaan nyt tarvitsenko edes enempää tilaa yhden matkalaukulliseni kanssa. 

 

Söpö pikkuhuoneeni

 

Parin tunnin päästä lähdemme Joaquimin kanssa kiertelemään vähän keskustaa. Hän lupasi näyttää missä on lähimmät ruokakaupat, ravintolat, miten bussilla pääsee PUC:iin (yliopistolle) ja niin edelleen. Kiertelimme kyllä eilen jo vähän autolla Curitibaa, mutta minun huonolla suuntavaistollani en kyllä enää löytäisi minnekään. Pitää varmaan ostaa varmuudeksi paperikartta ja portugalin sanakirja. Tänään varmaan saan Joaquimin sotun kaltaisella henkilökohtaisella koodilla ostettua pre-paid liittymän, mutta en tiedä onko sillä järkevää surffata netissä. Kuulemma, keskustaan on tulossa ilmainen wifi, mutta ei vielä tänä vuonna. Paikalliset vaikuttavat kyllä superavuliailta ja ystävällisiltä, mutta harvat osaavat englantia, niin avun pyytäminen on hieman vaikeaa. Kielitaidon taso aukeni minulle, kun Rion kentällä huomasin, että edes lentokentän henkilökunta ei osaa kunnolla englantia. Itseasiassa epäilen heidän kuuluttaneen nimeäni ennen boardingin alkamista, mutta en saanut kuulutuksesta muuta selvää kuin särisevä ”Elena Jltao” tai jotain vastaavaa. Toivotaan, että oli joku toinen Elena tai ei mitään tärkeää. JFK:n kentälläkään ”Elana Julitl”:kaan ei saanut minua kyllä heti nousemaan penkistäni.

Huomenna alkaa sitten vaihtareiden Intensive Portuguese Language –kurssi ja perehdyttäminen brasilialaiseen kulttuuriin. En malta odottaa, että tapaan muut vaihtarit ja näen uuden kouluni! J

 

 

 

- Ene