Kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tällä kertaa kerron viikostani kuvien (ja muutamien selventävien sanojen) kautta.
Basque do Alemão ("Saksan metsä") Uudisasukkaiden tekosia
Näkymä Curitibaan
Whadap Doggy-Dog?
Pitstopilla ihan kiva näkymä
Morretes
Oscar Niemeyer Museoa
Meri on tullut takaisin
Lisää koskia
Basque do Alemãon möksä
MON sisäpihaa
Jeesus
Apteekki est. 1914
Turistit portissa
Morretesia
Taiteellista
Morretesia
Morretesia
Näkymä Morretesin lounasravintolasta
Vaihtarit lavalla
Sinertävää näkymää Antoniasta
Jeesus taas
Morretesin biitsiä
O Bosque do Papa João Paulo II. Piti tulla Etelä-Amerikkaan asti nähdäkseen eurooppalaisia mökkejä..?
Morretesia
Morretesia
Que vista!
Capitão Ylitalo
Churrasco
Taidetta Morretesissa
Opettelen kokkaa brasilialaisii resoleita
Kokkikerho + yks blondi
My kind of cooking
Turistit Morretesissa shoppailemassa
Kaverin piski puri minua. Mukamas maailman kiltein koira, mutta olikin joku Suomi-vihaaja.
Tuli heti kotoisa olo. <3
Lisää kokkaamista. #OsBrasileirosAmoramCarne
Uma grande caipirinha (e forte...)
Leipuri vauhdissa
Vasemmanpuoleiset ovat paikallisten tekemiä, oikeanpuolimmaisessa minun (vammakädellä vieläpä). Kummat esteettisempiä?
Ehkä huonoin idea ikinä kävellä perjantai-iltana yksin keskustassa ja pysähtyä ottaman älypuhelimella kuvaa bissestä. Mutta tässä hetkessä oli vain jotain ainutlaatuista. Shopping Muellerin ostoskassit, jääkylmä lager, perjantaihuuma, kaupungin hälinä, illan lämpö, ilman kosteus. 5/5
Atlanttia
Minä vaihteeksi ainoa, joka tilasi oluen.
Liikaa ruokaa minulle, joka vihaa jättää mitään syömättä.
Ostettiin paikallista luomu-cachaçaa tanskalaiselta auton peräkontista. (Y)
Muille jäätelöä, mulle olutta. #melkeinkesä
Caipirinhabooli
Tämä herra ryöstettiin maanantaina, kun oli kävelemässä yksin kotiin klo 21:45 ja vain muutaman metrin päässä kotioveltaan... Kertoi, että viisi nuorehkoa poikaa oli hyökännyt hänen kimppuunsa takaapäin heittäen hupun hänen silmilleen ja yrittäen repiä reppua selästä. Tämä fransmanni oli kuitenkin pitänyt repustaan kiinni ja pojat kaatoivat miehen maahan ja löivät ja potkivat, kunnes saivat puhelimen varastettua ja juoksivat pakoon. Olen miettinyt liioitellaanko vaarallisuuden suhteen täällä, mutta tapahtuneen jälkeen olen maksanut oikein mielelläni sen 10R$ lyhyestäkin taksimatkasta kotiin.
Saisi Suomessakin olla terassikelit vuoden ja vuorokauden ympäri.
Ainoa kuvani WS-yökerhosta. Hommasin vanhaan tapaani koko porukan (kaikki muut Latinalaisesta Amerikasta) VIP-jonosta, vaikka en ollut ikinä ennen edes käynyt kyseisellä klubilla. Normijono oli yli 50m ja VIP-sisäänkäynnillä vain yksi seurue meitä ennen. Ene hoitaa, vaikka ei vielä puhu edes kieltä.
Sisustin huonettani.
Kun on koko elämänsä asunut meren vieressä, sen läsnäoloon tottuu ja turtuu. Vasta kun merta ei olekaan enää lähellä, sen merkityksen tajuaa. <3
Haaveilin
Minä ja ranskikset sademetsässä
Olen ollut täällä vasta kaksi viikkoa ja syön mielestäni vähemmän kuin Suomessa ollessani, mutta nyt jo tuplaleuka?? Tänään kävin tekemässä exame médicon ja teste físicon, jotta saan luvan alkaa käydä yliopiston uima-hallissa kolmesti viikossa. "Fysikaalisessa testissä" minulta mitattiin rasvaprosentti, ja nyt kyllä loppuu paikallisten perinneherkkujen testailu, koulun ruokalasta (roska)ruoan ostaminen ja aloitan tosissani sen uimisen..!
Niin ja tapasin viikonloppuna ensimmäiset suomalaiset Brasiliassa! Pariskunnan klubilla ja sattumalta yhden suomalaisen tytön, kun odotettiin kavereiden kanssa elokuvateatterin edessä leffan alkamista (käytiin katsomassa Cidades de Papel, enkuksi puhuttuna, portugaliksi tekstitykset, onneksi. 2,5/5). Kyllä meitä alkaa pikkuhiljaa löytyä täältä. Oli niin omituista, mutta ihanaa päästä puhumaan äidinkieltä! Ensiviikolla alkaa koulu ihan kunnolla ja PUCiin saapuu n. 150 vaihtaria lisää. Tulee ainakin yksi suomalainen Oulusta, vähän toivon, että tulisi lisää pohjoiseurooppalaisia...miehiä etenkin. Ei ihan paikalliset sovi miesmakuuni.
~ Ene
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti