Vaihto loppuu, perheloma alkaa

Nyt on kyllä niin sekava olotila että. Saavuin eilisaamuna Curitibaan viimeistä kertaa ja jossain 36h matkaamisen aikana vilustuin ja nyt taitaa olla kuumettakin, joka ei tosiaan auta aivojani käsittämään tätä tilannetta. Tänään minuutta vaille keskiyön lähden bussilla kohti Santosia, SP, tapaamaan perhettä (- Jade, joka jäi viettämään pyhät Ruotsiin). En vielä ihan ymmärrä, että tänään tulen hyvästelemään rakennuksen, joka on viimeisen puolen vuoden aikana vastannut käsitettä koti. Kävelin äskettäin ehkä elämäni viimeistä kertaa Rua das Floresia ja kaikki, mitä tulen tänään tekemään, on niin rutiinia, mutta samalla juhlallista, koska jää elämäni viimeiseksi. Kävin äsken ostamassa uuden matkalaukun, koska en tosiaan saa omaisuuttani sullottua enää siihen yhteen pakaasiin, jonka kanssa saavuin tänne. Pakkaamiseen kuluu ainakin kolminkertainen aika normaaliin verrattuna, koska pysähdyn joka esineen kohdalla pidätteleemään itkua, kun muistelen mitä ja ketä kaikkia siihen liittyy ja tajuan, kuinka tulen ikävöimään kaikkia tämän lukukauden tapahtumia ja ihmisiä.

Pakkaamisyritys nro1

Viimeiset pari viikkoa reissasin pohjoisemmassa. Vietimme meksikolaisen naapurini läksiäisiä ja päätin pienessä nousuhumalassa, että enpä kykene sanomaan hyvästejä vielä, joten ostin siltä seisomalta lipun samaan bussiin hänen kanssaan ja matkasin Rio de Janeiroon, jossa hän ja toinen naapurini viettivät viimeiset brasilialaiset päivänsä kanssani railakoiden. Riossa törmäsin muihinkin PUC:in vaihtareihin ja lyöttäydyin heidän matkasuunnitelmaansa ja lensin Salvadoriin, Bahiaan. Salvador oli jo selvästi sitä "aidompaa" Brasiliaa ja vastasi enemmän stereotypioita kuin Curitiba. 80% paikallisista oli tummaihoisia, kaikki oli epäjärjestäytyneempää, kulttuurissa oli enemmän vaikutteita afrikkalaisilta ja alkuperäiskansoilta kuin eurooppalaisilta uudisasukkailta (Salvador oli toiminut suurimpana orjakauppakaupunkina), turvallisuuden tunne oli heikompi ja kaikki oli värikkäämpää. Saavuin Salvadorin hostelliimme ennen muita, koska ostin lennon viimetinkaan ja valitsin halvimman vaihtoehdon. Kun parin tunnin bussiseikkailuni jälkeen vihdoin löysin hostellille hikeä suihkuten, minulle ilmoitettiin, että hostelli oli ryöstetty edellisiltana ja yhtä työntekijää ammuttu. Oli jo myöhä ja olin matkustamisesta väsynyt, joten ajattelin, että todennäköisyys sille, että samaan hostelliin iskettäisiin kahtena yönä peräkkäin, oli pieni, joten päätin jäädä.

Copacobana

Bileet Riossa

Hostelli osoittautui oikein mukavaksi ja luodin saanut työntekijäkin palasi hommiin jo seuraava päivänä, vaikka luoti oli liian syvällä pakarassa, eikä sitä oltu saatu poistettua vielä. Parin vaihtarikaverini reput varastettiin rannalla, kun he olivat vielä Riossa, joten olin erityisen varuillani ja jopa hieman vainoharhainen loppureissun. Salvadorissa jatkettiin Rion kanssa samaa kaavaa; biitsejä, nähtävyyksiä, ravintoloita, baareja, klubeja. Ihastuin Salvadorin vanhaan kaupunkiin, jossa valitsemamme hostellimme sijaitsi, koska sen oli tarkoitus olla kaupungin turvallisimpia naapurustoja. Syy, miksi ryöstäjät olivat päässeet hälytysjärjestelmän huomaamatta sisään, oli se, että alue ja siis myös hostellin rakennus ovat UNESCO:n suojelun alaisia, eikä hostelli ole saanut lupaa rakentaa kunnon aitoja katon ja terassin väliin. Vanha kaupunki olisi voinut mielestäni sijaita yhtä hyvin Portugalissa, Espajassa tai Kreikassa ja siellä oli paljon upeita kirkkoja, museoita ja suloisia pikkukatuja.

Aamiasinäkymä hostellin terassilta

Auringonlasku Salvadorin Barra-rannalla

Salvadorista vuokrasimme neljän vaihtaripojan kanssa auton ja ajoimme 6,5h Lencoisiin, joka sijaitsee Chapada Dimantina-luonnonpuiston vieressä. Luonnonpuisto on itsessään noin Hollannin kokoinen, mutta siitä oli tänä vuonna metsäpaloissa tuhoutunut noin 40%. Koko sinä aikana, kun paikassa vierailimme, oli jatkuvasti näköyhteys savupatsaaseen jossain päin puistoa. Kuulimme huhuja, että paikalliset uskovat palomiesten tahallaan pitkittävän sammutusprosessia ja jopa aloittavan paloja, koska helikopterilennot ja sammutustoimet ylipäätään maksavat hyvin. Toisaalta, ilma oli äärimmäisen kuiva ja kuuma ja tuulet vaihtelevia, joten uskon, että sammutus voi ihan oikeastikin olla hyvin vaikeaa ja hidasta. Lencoisin asukkaat olivat kuitenkin jo pyytäneet federal policen tutkimaan asiaa, joten toivottavasti asia selviää pian, jos kyseessä tosiaan tahallinen luonnon tuhoaminen.

Kukkulan kuningas Morro do Pai Inácius -vuorella

Kiersimme puistoa minibussilla oppaan kanssa ja kävimme vaikuttavissa jättimäisissä luolissa, kiipesimme valtaville vuorille, uimme vesiputousten alla ja laskimme luonnostaan syntynyttä vesiliukumäkeä. Oli ihanaa päästä suurkaupunkien jälkeen lomailemaan luonnonhelmaan paratiisiin. Lopulta ajoimme takaisin Salvadoriin, josta muu porukka jatkoi yhä pohjoisempaan, mutta minun oli aika palata Curitibaan, joten lensin Rioon, josta nappasin yöbussin Curitibaan. Täällä nyt hikoilen viimeistä päivääni ja huomenna tapaan vihdoin rakkaan perheeni São Paulossa. Ylihuomenna lähtee risteily kohti etelää ja en malta odottaa nähdä, mitä tällä reissulla on tarjota. Luultavasti rutkasti vähemmän stressiä ja epävarmuutta verrattuna aiempiin extempore-reissuihini. Nyt voin lähinnä luottaa mama-matkanjärjestäjän suunnitelmin ja auttaa vain mielipiteillä ja portugalin taidolla.

Kuvasin viimeisenä koulupäivänäni My Day –tyylisen videon peruspäivästäni Curitibassa, mutta video on vielä editoimatta, joten lisään sen myöhemmin loppujen valokuvien kanssa.

BEIJOS <3

Ene

4/6 takana

En voi uskoa, että enää reilu kaksi kuukautta vaihtoa jäljellä. Tuumailin, jos olisi mahdollista jäädä kevätlukukaudeksikin tänne. Arkkitehtuurin maisterivaihe kestää kuitenkin vain noin kaksi vuotta, ja haluaisin vielä uudestaan yliopistovaihtoon valloittamaan jotain toista maanosaa, joten täytynee käväistä keväällä Oulussa ja hakea ensi syksyksi uuteen kohteeseen.

Totta puhuakseni ei vieläkään ole ikävä Suomeen. Ajatus paluusta Brasilian kesästä tammikuiseen Ouluun lähinnä puistattaa. Täällä koulunkäynti ja arki yleensäkin on niin paljon stressittömämpää, että olen vältellyt ajattelemasta vuotta 2015 pidemmälle. Lukukausi päättyy jo marras-joulukuun vaihteessa, joten onhan minulla vielä paljon aikaa nauttia ja matkustella täällä, ja ehkä perheeni näkeminen joulukuussa herättää viimein jotain Suomi-kaipuuta.

Taas on hurahtanut melkein puolitoista kuukautta viime kirjoituksesta, joten pyrin ytimekkäästi kertaamaan syys-lokakuun tapahtumia.

Floripa vol II

Lähdettiin vaihtariporukan kanssa uusiksi Florianopolikseen viettämään biitsiviikonloppua.

Käytiin mm. venereissulla ja ihastelemassa pelastettuja kilpikonnia Tamarassa.

Ja tulipa Floripan yöelämäkin taas tsekattua.

 Illanviettoja

Casa Brasileiran piquenique bibikset (huomaa vodkatynnyrit)

Yks mun ihan lemppari "vaihtareista" oli yliopistolla tekemässä geenitutkimusta loppututkielmaansa varten ja joutui pitämään läksiäiset Hollantiin paluun kunniaksi jo syyskuussa. #iksu

Saksalaisesta Nicolesta on tullut mun yksi parhaita kavereita täällä ja sen syndejen kunniaksi bailattiinkin sitten vaihteeksi isomman kaavan mukaan.

Yasmine päätti pitää rooftop-grillibileet Nicolen synttäreitä seuraavana päivänä ja huomasin olevani liian vanha edes kahden päivän biletysputkille...

Olen tutustunut täällä Curitibassa kolmeen suomalaiseen ja päätin yrittää näiden linkkien kautta löytää lisää nuoria finnejä ja järjestää Suomi-meetin. Yllätyin, kuinka helposti meitä löytyi täältä yli kymmenen opiskelevaa tai työharjoittelua tekevää suomalaista ja saatiin mukava Suomi-turisti illallinen järkättyä. Tuli pitkästä aikaa sellainen olo, että on lomamatkalla, kun pääsi päpättämään suomea isossa porukassa.

Maailman toisiksi suurin Oktoberfest on muutaman tunnin ajomatkan päässä Blumenaussa. Mun flunssan ajoitus oli huono, mutta kalia paransi -- hetkellisesti.

São Paulo

'Em dollas 'n' Gurls

Batman Alley and the thugs

Minä, jolla huonoin suuntavaisto, vedän joukkoa

Graffitii

Tiirailen

Brasilian paras aamiaispaikka hostellin naapurissa

Rita löys frendin

China Townin markettii

 

Pyörivää kinkkii

Teemaliikennevaloja joka nurkassa

No words needed

Se kuuluisa mortadela. En ihmettele, miks kyseisen voileivän nimessä on "morta-"

Tsiigailen

<3_<3

Hoppsan

Yks random selfie tähän väliin

Arquitetura

Free Walking Tourilta ^

Kun Pohjolan vesi maksaa enemmän kun viini

[X] AC

Ihana sunnuntaimarketti hostellin edessä

Koulua

Mun suuri rakkaus ja pahin vihollinen: all-you-can-eat buffat. Saatan palata vierien Suomeen.

Vierailu IPPUCiin, Curitiban kaupunkisuunnitteluvirastoon.

PUC-PR kampuksen pienoismalli.

Kun proffan englanti taittuu x 0.0005 nopeudella, kännykän akku on loppu ja sulla ei oo muuta kun kuulakärkikynä ja lehtiö.

Ainoa kuva kattavasta ja mielenkiintoisesta viikon kestäneestä ROUTES-konferenssikokonaisuudesta. Analyysi Curitibasta.

Vaikka koulu onkin suht chilliä, kyllä meillä riittää projekteja. Villi veikkaus, että marraskuun viimeiset viikot tulevat olemaan aikamoista häsellystä, kun deadlinet viimein konkretisoituvat. 

Bjs,

Ene