VIIKKO 3

Floripa (c) MF

Phuhh… Nyt on jonkin sortin flunssa iskenyt. Eilen tapasin ensi kertaa kaikki muut vaihto-oppilaat meille järjestetyssä tervetulotilaisuudessa. Olin aikeissa juhlistaa akateemisen vuoden alkua meksikolaisen kaverin kämpillä kokkailujen, cervejan ja Mexicon futispelin kera, mutta iltaan mennessä voimat olivat ehtyneet olemattomiin ja jäinkin kotiin pyykkäämään.. Tänään aamulla herätessäni olo oli kuin Teekkari-wapun jäljiltä. Toivotaan, että tämä on vain joku harmiton perusflunssa ja saan pian taas puhtia tutustua satoihin uusiin ihmisiin ja aloittaa arkkitehtuurin maisterintutkinnon. Se hyvä puoli tässä sairastumisessa on, että nyt riittää aikaa bloggaamiseen, kun ei ole voimia tehdä juuri muuta.

Koululla oma 3D-leffateatteri, d44.

Eilen valitsin kaikki kurssini syyslukukaudelle. Minimi opintopistemäärä on 30ETC, joka tuli yllättävän nopeasti täyteen. Lukkarini näytti hyvältä 47ETC arvoisena, mutta sain sen tiivistettyä 37:ään, jottei lukukaudesta tulisi turhan raskas. Minulla on 10.8. asti aikaa vielä vähentää kurssivalintojani. Vähän tekisi mieli tiputtaa BIM-kurssi, jonka valitsin polytekniseltä puolelta. Building Information Modeling –kurssi on ainoa, jota minulla on maanantaisin. Jos tiputtaisin BIM:in, minulla olisi koulua vain ti-to, koska perjantaille ei ollut edes tarjolla kursseja. Minä kun luulin, että koulua on lauantaisinkin, kuten osalla PUC:in opiskelijoista. BIM vaikuttaa kuitenkin hyvin hyödylliseltä kurssilta ja yksi ranskalainen sai minut vakuutettua, että kyseisen softan taitaminen tulee olemaan valttia tulevaisuuden työnhaussa. Kuulemma c'est la prochaine grande chose, mitä tulee tietokoneavusteiseen mallintamiseen, ja helpottaa arkkitehtien yhteistyötä muiden rakennus- ja suunnittelualojen ammattilaisten kanssa.

Ylpeät portugalin kurssilta valmistuneet. (c) Mariana Guerrero

Paratiisi (c) MF

Eilinen oli enimmäkseen informaatiotulvaa tulevasta lukukaudesta, Brasiliasta, Curitibasta ja PUCista. Meillä portugalin intensiivikurssin käyneillä taisi kaikilla olla sellainen olo, että tiedämme jo suurimman osan infosta. Tajusin eilen, miltä olen mahtanut näyttää ensimmäisinä päivinäni PUCissa, kun katselin eksyneen linnunpojan näköisiä uusia vaihtareita. Enimmäkseen jumituin juttelemaan Tiian kanssa, mutta oli vain pakko saada suomi-hölötykset ulos ja olin tosiaan odottanut, että pääsee juttelemaan suomeksi pitkästä aikaa. Eilen ei jäänyt paljoa aikaa muihin tutustumiseen, mutta vähän ehdin small talktata ranskalaisten (joita on noin puolet150 vaihtareista), meksikolaisten, saksalaisen ja espanjalaisten kanssa. Lähimpänä suomalaisia Tiian lisäksi oli yksi Ranskan ruotsalainen, jota en kyllä tietääkseni tavannut vielä.

Beach walking (c) MF

Pitkän viikonlopun vietin Florianópolisissa, eli Floripassa, ja se oli kyllä yksi paratiisi. Tapasin bussimatkalla erään venetsuelalaisen, joka kertoi, kuinka sattumien kautta oli päätynyt avaamaan baarin kolmen svenssonin kanssa läheiselle rannalle. Hän kertoi, että alkuperäinen suunnitelma oli ollut lomailla saarella vain pari viikkoa, mutta tähän asti on viettänyt rentoa elämä paratiisissa jo lähes kaksi vuotta. Floripassa on myös suuri yliopisto ja mielessä kävi, että itsekin voisin jämähtää sinne vähän pidemmäksi toviksi. Saarella oli upeita rantoja, kauniita laguuneja, hiekkadyynejä, makeita caipirinhoja ja hyvä(nnäköist)ä seuraa -- kaikki sanoo, että Floripassa asuu Brasilian kauneimmat ihmiset. Tänä taisi olla toinen kerta elämässäni, kun yövyin hostellissa ja meno oli kyllä letkeää. Hostelli kustansi vain noin 10€/yö, mutta näkymät merelle olivat henkeäsalpaavat, huoneet siistit ja palvelu moitteetonta. Asukkaat olivat enimmäkseen nuoria kansainvälisiä reissaajia ja tapasin taas ihmisiä joka puolelta maailmaa. Hostelli järjesti vierailleen bussikuljetuksen joka ilta baariin ja takaisin ja bileillat olivat taas aika railakkaita. En taaskaan joutunut jonottamaan minnekään, pääsin soittamaan esiintyvän bändin rumpuhin, voitin dance battlen koko baarin hurratessa ja tapasin ihmisiä, joilla oli uskomattomia tarinoita kerrottavanaan. Ainoa harmillinen juttu reissussa oli aallot, jotka tuhosivat yhdeksännen puhelimeni tänä vuonna. C’est la vie.

Kaikki yllä olevat kuvat (c) MF

Vaikka palasin Curitibaan vain kaksi yötä sitten, saa näiden kuvien katselu halajamaan takaisin Floripaan...

Viime viikolla hankin sporttikorttini ja kävin kahdesti uimassa PUCin uimahallissa. Rakastan uimista, mutta en oikein osaa ottaa sitä vakavana treeninä. Aion pyytää altaan reunoilla seisoskelevia valvojia antamaan vinkkejä, heti kun kielitaito riittäisi, tai sitten menen ensikerralla eläkeläisten sekaan vesijumppaan. Tarvitsen kyllä kunnon liikuntaa, enkä vain lillumista. Taas on tullut käytyä churrascoilla ja mätöttyä koko syksyn edestä. Perjantaina järjestettiin joka-kuukautinen churrasco asuntolassani ja kaikki liha, bisse, cassacha, kaikki oli vuokraisännän tarjoamaa. Ilmainen ruoka, niin kuin ei alkoholikaan, sovi minulle. Oli kuitenkin todella mukavaa päästä juttelemaan kaikille naapureille ja tavata perjantaina tänne muuttanut saksalainen. Julia Saksmanni opisklei muutama vuosi sitten São Paulossa vuoden, joten hän puhuu sujuvaa portugalia ja englantia, eli käy loistavaksi tulkiksi minulle.

Uusii frendei. (c) Iva Oliveira

Koska puhelimeni ei edelleenkään ole näyttänyt mitään elonmerkkejä, lisään vain muiden ottamia kuvia. 
MF = Manon Flipo



P.S. Unohdin kirjoittaa aiemmin, että talossani on ollut vähän putkiongelmia. Selvisi vähän aikaa sitten, että ne johtuivat siitä, että joku idiootti oli laittanut vessapaperia wc-pönttöön. Ei ainakaan se yksi blondi, joka ei osannut ekalla viikolla vielä ymmärtää vessan seinän ohjeita. Nyt koko viereinen kävelykatu ja naapuri tulvii. (Y)






Bjs!



~ Ene

VIIKKO 2

Kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tällä kertaa kerron viikostani kuvien (ja muutamien selventävien sanojen) kautta.

 

Basque do Alemão ("Saksan metsä") Uudisasukkaiden tekosia

 

Näkymä Curitibaan

 

Whadap Doggy-Dog?

 

Pitstopilla ihan kiva näkymä

 

Morretes

 

Oscar Niemeyer Museoa

 

Meri on tullut takaisin

 

Lisää koskia

 

Basque do Alemãon möksä

 

MON sisäpihaa

 

Jeesus

 

Apteekki est. 1914

 

Turistit portissa

 

Morretesia

 

Taiteellista

 

Morretesia

 

Morretesia

 

Näkymä Morretesin lounasravintolasta

 

Vaihtarit lavalla

 

Sinertävää näkymää Antoniasta

 

Jeesus taas

 

Morretesin biitsiä

 

O Bosque do Papa João Paulo II. Piti tulla Etelä-Amerikkaan asti nähdäkseen eurooppalaisia mökkejä..?

 

Morretesia

 

Morretesia

 

Que vista!

 

Capitão Ylitalo

 

Churrasco

 

Taidetta Morretesissa

 

Opettelen kokkaa brasilialaisii resoleita

 

Kokkikerho + yks blondi

 

My kind of cooking

 

Turistit Morretesissa shoppailemassa

 

Kaverin piski puri minua. Mukamas maailman kiltein koira, mutta olikin joku Suomi-vihaaja.

 

Tuli heti kotoisa olo. <3

 

Lisää kokkaamista. #OsBrasileirosAmoramCarne

 

Uma grande caipirinha (e forte...)

 

Leipuri vauhdissa

 

Vasemmanpuoleiset ovat paikallisten tekemiä, oikeanpuolimmaisessa minun (vammakädellä vieläpä). Kummat esteettisempiä?

 

Ehkä huonoin idea ikinä kävellä perjantai-iltana yksin keskustassa ja pysähtyä ottaman älypuhelimella kuvaa bissestä. Mutta tässä hetkessä oli vain jotain ainutlaatuista. Shopping Muellerin ostoskassit, jääkylmä lager, perjantaihuuma, kaupungin hälinä, illan lämpö, ilman kosteus. 5/5

 

Atlanttia

 

Minä vaihteeksi ainoa, joka tilasi oluen.

 

Liikaa ruokaa minulle, joka vihaa jättää mitään syömättä.

 

Ostettiin paikallista luomu-cachaçaa tanskalaiselta auton peräkontista. (Y)

 

Muille jäätelöä, mulle olutta. #melkeinkesä

 

Caipirinhabooli

Tämä herra ryöstettiin maanantaina, kun oli kävelemässä yksin kotiin klo 21:45 ja vain muutaman metrin päässä kotioveltaan... Kertoi, että viisi nuorehkoa poikaa oli hyökännyt hänen kimppuunsa takaapäin heittäen hupun hänen silmilleen ja yrittäen repiä reppua selästä. Tämä fransmanni oli kuitenkin pitänyt repustaan kiinni ja pojat kaatoivat miehen maahan ja löivät ja potkivat, kunnes saivat puhelimen varastettua ja juoksivat pakoon. Olen miettinyt liioitellaanko vaarallisuuden suhteen täällä, mutta tapahtuneen jälkeen olen maksanut oikein mielelläni sen 10R$ lyhyestäkin taksimatkasta kotiin.

Saisi Suomessakin olla terassikelit vuoden ja vuorokauden ympäri.

Ainoa kuvani WS-yökerhosta. Hommasin vanhaan tapaani koko porukan (kaikki muut Latinalaisesta Amerikasta) VIP-jonosta, vaikka en ollut ikinä ennen edes käynyt kyseisellä klubilla. Normijono oli yli 50m ja VIP-sisäänkäynnillä vain yksi seurue meitä ennen. Ene hoitaa, vaikka ei vielä puhu edes kieltä.

 

Sisustin huonettani.

 

Kun on koko elämänsä asunut meren vieressä, sen läsnäoloon tottuu ja turtuu. Vasta kun merta ei olekaan enää lähellä, sen merkityksen tajuaa. <3

 

Haaveilin

 

Minä ja ranskikset sademetsässä

 

Olen ollut täällä vasta kaksi viikkoa ja syön mielestäni vähemmän kuin Suomessa ollessani, mutta nyt jo tuplaleuka?? Tänään kävin tekemässä exame médicon ja teste físicon, jotta saan luvan alkaa käydä yliopiston uima-hallissa kolmesti viikossa. "Fysikaalisessa testissä" minulta mitattiin rasvaprosentti, ja nyt kyllä loppuu paikallisten perinneherkkujen testailu, koulun ruokalasta (roska)ruoan ostaminen ja aloitan tosissani sen uimisen..!

 

Niin ja tapasin viikonloppuna ensimmäiset suomalaiset Brasiliassa! Pariskunnan klubilla ja sattumalta yhden suomalaisen tytön, kun odotettiin kavereiden kanssa elokuvateatterin edessä leffan alkamista (käytiin katsomassa Cidades de Papel, enkuksi puhuttuna, portugaliksi tekstitykset, onneksi. 2,5/5). Kyllä meitä alkaa pikkuhiljaa löytyä täältä. Oli niin omituista, mutta ihanaa päästä puhumaan äidinkieltä! Ensiviikolla alkaa koulu ihan kunnolla ja PUCiin saapuu n. 150 vaihtaria lisää. Tulee ainakin yksi suomalainen Oulusta, vähän toivon, että tulisi lisää pohjoiseurooppalaisia...miehiä etenkin. Ei ihan paikalliset sovi miesmakuuni.

 

 

 

~ Ene