Vaihto loppuu, perheloma alkaa

Nyt on kyllä niin sekava olotila että. Saavuin eilisaamuna Curitibaan viimeistä kertaa ja jossain 36h matkaamisen aikana vilustuin ja nyt taitaa olla kuumettakin, joka ei tosiaan auta aivojani käsittämään tätä tilannetta. Tänään minuutta vaille keskiyön lähden bussilla kohti Santosia, SP, tapaamaan perhettä (- Jade, joka jäi viettämään pyhät Ruotsiin). En vielä ihan ymmärrä, että tänään tulen hyvästelemään rakennuksen, joka on viimeisen puolen vuoden aikana vastannut käsitettä koti. Kävelin äskettäin ehkä elämäni viimeistä kertaa Rua das Floresia ja kaikki, mitä tulen tänään tekemään, on niin rutiinia, mutta samalla juhlallista, koska jää elämäni viimeiseksi. Kävin äsken ostamassa uuden matkalaukun, koska en tosiaan saa omaisuuttani sullottua enää siihen yhteen pakaasiin, jonka kanssa saavuin tänne. Pakkaamiseen kuluu ainakin kolminkertainen aika normaaliin verrattuna, koska pysähdyn joka esineen kohdalla pidätteleemään itkua, kun muistelen mitä ja ketä kaikkia siihen liittyy ja tajuan, kuinka tulen ikävöimään kaikkia tämän lukukauden tapahtumia ja ihmisiä.

Pakkaamisyritys nro1

Viimeiset pari viikkoa reissasin pohjoisemmassa. Vietimme meksikolaisen naapurini läksiäisiä ja päätin pienessä nousuhumalassa, että enpä kykene sanomaan hyvästejä vielä, joten ostin siltä seisomalta lipun samaan bussiin hänen kanssaan ja matkasin Rio de Janeiroon, jossa hän ja toinen naapurini viettivät viimeiset brasilialaiset päivänsä kanssani railakoiden. Riossa törmäsin muihinkin PUC:in vaihtareihin ja lyöttäydyin heidän matkasuunnitelmaansa ja lensin Salvadoriin, Bahiaan. Salvador oli jo selvästi sitä "aidompaa" Brasiliaa ja vastasi enemmän stereotypioita kuin Curitiba. 80% paikallisista oli tummaihoisia, kaikki oli epäjärjestäytyneempää, kulttuurissa oli enemmän vaikutteita afrikkalaisilta ja alkuperäiskansoilta kuin eurooppalaisilta uudisasukkailta (Salvador oli toiminut suurimpana orjakauppakaupunkina), turvallisuuden tunne oli heikompi ja kaikki oli värikkäämpää. Saavuin Salvadorin hostelliimme ennen muita, koska ostin lennon viimetinkaan ja valitsin halvimman vaihtoehdon. Kun parin tunnin bussiseikkailuni jälkeen vihdoin löysin hostellille hikeä suihkuten, minulle ilmoitettiin, että hostelli oli ryöstetty edellisiltana ja yhtä työntekijää ammuttu. Oli jo myöhä ja olin matkustamisesta väsynyt, joten ajattelin, että todennäköisyys sille, että samaan hostelliin iskettäisiin kahtena yönä peräkkäin, oli pieni, joten päätin jäädä.

Copacobana

Bileet Riossa

Hostelli osoittautui oikein mukavaksi ja luodin saanut työntekijäkin palasi hommiin jo seuraava päivänä, vaikka luoti oli liian syvällä pakarassa, eikä sitä oltu saatu poistettua vielä. Parin vaihtarikaverini reput varastettiin rannalla, kun he olivat vielä Riossa, joten olin erityisen varuillani ja jopa hieman vainoharhainen loppureissun. Salvadorissa jatkettiin Rion kanssa samaa kaavaa; biitsejä, nähtävyyksiä, ravintoloita, baareja, klubeja. Ihastuin Salvadorin vanhaan kaupunkiin, jossa valitsemamme hostellimme sijaitsi, koska sen oli tarkoitus olla kaupungin turvallisimpia naapurustoja. Syy, miksi ryöstäjät olivat päässeet hälytysjärjestelmän huomaamatta sisään, oli se, että alue ja siis myös hostellin rakennus ovat UNESCO:n suojelun alaisia, eikä hostelli ole saanut lupaa rakentaa kunnon aitoja katon ja terassin väliin. Vanha kaupunki olisi voinut mielestäni sijaita yhtä hyvin Portugalissa, Espajassa tai Kreikassa ja siellä oli paljon upeita kirkkoja, museoita ja suloisia pikkukatuja.

Aamiasinäkymä hostellin terassilta

Auringonlasku Salvadorin Barra-rannalla

Salvadorista vuokrasimme neljän vaihtaripojan kanssa auton ja ajoimme 6,5h Lencoisiin, joka sijaitsee Chapada Dimantina-luonnonpuiston vieressä. Luonnonpuisto on itsessään noin Hollannin kokoinen, mutta siitä oli tänä vuonna metsäpaloissa tuhoutunut noin 40%. Koko sinä aikana, kun paikassa vierailimme, oli jatkuvasti näköyhteys savupatsaaseen jossain päin puistoa. Kuulimme huhuja, että paikalliset uskovat palomiesten tahallaan pitkittävän sammutusprosessia ja jopa aloittavan paloja, koska helikopterilennot ja sammutustoimet ylipäätään maksavat hyvin. Toisaalta, ilma oli äärimmäisen kuiva ja kuuma ja tuulet vaihtelevia, joten uskon, että sammutus voi ihan oikeastikin olla hyvin vaikeaa ja hidasta. Lencoisin asukkaat olivat kuitenkin jo pyytäneet federal policen tutkimaan asiaa, joten toivottavasti asia selviää pian, jos kyseessä tosiaan tahallinen luonnon tuhoaminen.

Kukkulan kuningas Morro do Pai Inácius -vuorella

Kiersimme puistoa minibussilla oppaan kanssa ja kävimme vaikuttavissa jättimäisissä luolissa, kiipesimme valtaville vuorille, uimme vesiputousten alla ja laskimme luonnostaan syntynyttä vesiliukumäkeä. Oli ihanaa päästä suurkaupunkien jälkeen lomailemaan luonnonhelmaan paratiisiin. Lopulta ajoimme takaisin Salvadoriin, josta muu porukka jatkoi yhä pohjoisempaan, mutta minun oli aika palata Curitibaan, joten lensin Rioon, josta nappasin yöbussin Curitibaan. Täällä nyt hikoilen viimeistä päivääni ja huomenna tapaan vihdoin rakkaan perheeni São Paulossa. Ylihuomenna lähtee risteily kohti etelää ja en malta odottaa nähdä, mitä tällä reissulla on tarjota. Luultavasti rutkasti vähemmän stressiä ja epävarmuutta verrattuna aiempiin extempore-reissuihini. Nyt voin lähinnä luottaa mama-matkanjärjestäjän suunnitelmin ja auttaa vain mielipiteillä ja portugalin taidolla.

Kuvasin viimeisenä koulupäivänäni My Day –tyylisen videon peruspäivästäni Curitibassa, mutta video on vielä editoimatta, joten lisään sen myöhemmin loppujen valokuvien kanssa.

BEIJOS <3

Ene