Tänään lounaalla Curitiban Hard Rock Caféssa.
Saavunipa juuri Juizados
Especiaisista, jonne olin päätynyt todistajaksi oikeuskeissiin. Juttu lähti
pienestä väärinkäsityksestä muutama viikko sitten, mutta äityi fyysiseen kahakkaan ja
ranskalainen kaverini päätyi syyttämään paikallisen bussiterminaalityöntekijän.
Homma saatiin selvitettyä ja sainpahan taas yhden kokemuksen lisää bucket listaani; [X] Brasilialainen oikeudenkäynti.
Tuubi.
Viime viikolla juhlittiin Brasilian itsenäisyyspäivää, 7 de
setembro, ja 8. päivä oli pyhäpäivä, vissiin vain Paranássa, joku Dia de Nossa
Senhora jotain, en muista enää. Lähdimme kahden vaihtarikamuni kanssa Rio de
Janeiroon viettämään pitkää viikonloppua ja voi veli, kyllä meillä oli lystiä. Menen
Rioon mitä luultavammin vielä uudestaan perheeni kanssa ”kesämmällä”, joten
jätimme selkeimmät turistikohteet odottamaan seuraavaa visiittiä ja koimme Rion tavallisilta gringoilta piilotetumpaa puolta aitojen cariocien kanssa. Kaupunki oli ennakko-odotuksiini
verrattuna yllättävän turvallinen, järjestelmällinen ja siisti - kaverini sai
sakot tupakantumpin heittämisestä kadulle keskellä hälisevää markkina-aluetta...
Kookosdrinksut Copacobana-biitsillä. Ensimmäistä (ja toivottavasti viimeistä) kertaa KFC:llä.
Yks häsläävä blondi poseeraamassa Escadaria Selarónilla ja näkymä iltapalalta hostellilla. #cristo
Riossa näin myös rakasta Juliaa ja Paulinaa! #finnishgirls
Bailandoooo. P.S. Tuo ukko sammuneena portaille, ei ollut meidän seurueesta, oli vain hauska näky fancyn klubin portailla.
Ei Helsinki nyt kovin kaukana Rion metrokartasta ole.
Helsinki edellä naisten turvallisuuden suhteen, eipä tarvita omia vaunja naisille.
Sikarimamma.
Varpaat hiekassa, caipirinha sylissä.
Riosta palattuamme 13 tunnin bussimatkan jälkeen kipitimme suoraan rautatieasemalta yliopistolle ja opiskelin ja nukuin matkaa seuranneen puolitoista vuorokautta. Juhlaputki jatkui kuitenkin taas torstaina Curitibassa erinäisten kemujen johdosta ja paluu arkeen ei tuntunut lainkaan hullumallta. Huomasin vertaavani Curitibaan paluuta kotiinpaluuseen ja Riossa käynti oli selvästi lomamatka, eli paikka alkaa tuntua kotihoodeilta. Sunnuntaina kroppa alkoi viimein pistää vastaan ja nyt olenkin detoxannut viimeiset neljä päivää... Huomenna kuitenkin lähden taas Florianópolisiin viikonlopuksi biitsireissulle, niin jää tipaton taas hetkeksi. Viikonlopuksi luvattu jopa +37 celsiusta! Katsotaan miten tämä hikipossu pärjää, pitänee muistaa myös H2O-nesteytys.
Darran aiheuttaja 1L alle kolme euroa. Darralounas ja detox-mehu alle neljä euroa.
Detox-mehu lenkin jälkeen.
Olo sunnuntaina.
Välillä on niiiiiin ihanaa vain chillax yksin kotona...
Tällä viikolla tuntuu ensimmäistä kertaa, että kouluhommia
riittää joka päivälle ja kalenteri on täynnä deadlineja ja tapaamisia
ryhmäprojektien puurtamista varten. Oikeastaan tuntuu helpottavalta, että kouluhommia
riittää, koska nyt ei tarvitse keksiä joka päivälle jotain eksoottista
tekemistä, vaan voi hyvillä mielin jillata koulussa tai kotona, koska: koulutyöt. Toki juhliminen ja uusien ihmisten tapaaminen on myös rikastuttavaa, mutta nyt vasta tosissaan tuntuu, että tulen hyötymään puolivuotisestani myös akateemiselta kannalta.
Luennoilla käsitellään kiinnostavia ja minulle uusia aiheita ja projektit ovat (vaihtelevan) haasteellisia.
Kuvia Curitibasta.
Päädyinpä allekirjoittamaan mallisopimuksenkin täällä
paikallisen toimiston kanssa. Kuvat menevät huomenna tai ensiviikolla nettiin
ja sitten vain jännään lähetetäänkö minua castingeihin ja tuleeko keikkaa.
Curitibassa ei juurikaan harjoiteta high fashionia (São Paulo lähin ja sinne
matkaa täältä), joten duunit olisivat lähinnä catalogi-hommia ja
perusmainoksia. Täten en usko, että eksoottinen ulkonäköni on välttämättä
plussaa, jos mainonnalla pyritään vetoamaan paikallisiin Maija Meikäläisiin,
mutta toivoa saa. Jos edes pari keikkaa ländaisin, voisin sanoa, olen myös (x)
työskennellyt Brasiliassa.
Meikitön Emppa matkalla castingiin ja skumppaa sopimuksen kunniaksi.
Ennen Rioa, kolmisen viikkoa sitten, viikko meni lähinnä hippaloissa ja kävimmepä sunnuntaidarran kunniaksi pelaamassa vaihtariporukan kanssa paintballia. Oli kyllä mielettömän hauskaa, vaikka happi ei ollut paras mahdollinen, mutta haluan ehdottomasti mennä uudelleen. Ainoa haittapuoli on se, että minulla on edelleen mustelmien jäämiä raajoissa liian likeltä lauottujen ammuksien takia. Ei taida auttaa malliuraa mennä kuvauksiin mukiloidun näköisenä.
Mun tiimi = Voittaja tiimi
Kansvainvälinen matkaseurue
Iloinen shoppailija ostoskeskuksessa. Tällä hetkellä 1€ = 4,3R$!!!
Toissapäivänä asuntolaani muutti yksi suomalainen tyttö
kolmeksi kuukaudeksi ja tuntuipa taas hyvältä, vaikkakin vähän hassulta,
papattaa suomea. Oli myös hauska huomata, miten samoja fiiliksiä hän käy läpi
alkuajallaan Curitibassa ja Brasiliassa ylipäätään. Kyllä meitä suomalaisia
sittenkin löytyy yllättävän paljon täältäkin pallon puoliskolta. Tullaan
varmasti aiheuttamaan hämmennystä muissa asukkaissa, kun hölötetään
haltijakieltämme yhteisessä olohuoneessa ja keittiössä.
True story.
Oli muuten tosi ihana saada (fyysistä) postia perheeltä! Minulle saa mielellään lähettää postia Suomesta, tai miksei mistä päin maailmaa vain, ja osoitteen saa kysäisemällä. <3
Beijos!
~ Ene
