5

Vietimme viikonlopun Ilha do Melissä, jonne lähti noin sata vaihtaria yliopistostani. Varasimme matkan porukkani kanssa erikseen ja vahindossa päädyimme toiselle puolelle autotonta saarta (3h kävelymatka muiden hostellille). Sunnuntaina kävelimme kukkuloilla monta tuntia ja näimme lähes koko saaren ja pakko myöntää, että ei harmita, että pädyimme eri rannalle; meidän possemme ja rantamme oli ehdottomasti saaren paras.

Hostellia

Taas on ehtinyt tapahtua niin paljon sitten viimekirjoituksen, että enpä edes yritä latoa tähän tiivistelmää kaikesta kokemastani vaan kirjoitan hieman yleisemmin elämästä Brasiliassa. Kirjoitan lyhyitä vastauksia kysymyksiin, joita minulle on esitetty ja joiden uskon kiinnostavan lukijoita. Ja väliin lisäilen random kuvia selityksineen.

Yksi ihan OK rannoista Ilha do Melissä (ei meidän kotiranta).

Miten paikalliset suhtautuvat minuun?

Brasilialaisten tietämys Suomesta vaihtelee hyvin suuresti. Osa kysyy onko Suomi Aasiassa ja osa tuntee saunakulttuurin täydellisesti, vaikka ei olisi ikinä käynyt Perua pohjoisemmassa. Eräskin brassi alkoi laulaa Ievan Polokkaa sujuvalla suomen kielellä keskellä katubileitä kuullessaan olevani suomalainen. Moni on hyvin kiinnostunut tietämään lisää ja olen tavannut jo kaksi PUC:ilaista, jotka ovat lähdössä Ouluun vaihtoon viikon päästä, ja erään, joka hakee Aaltoon maisteriopintoja tekemään ensivuodeksi.

Curitibassa on suhteellisen paljon paikallisia vaaleaverikköjä, joten kaduilla kävellessä en herätä yhtä paljon huomiota, kuin ehkä Riossa (jonne ostin tänään bussiliput!). Täällä on paljon saksalais-, puolalais-, italialais- ja japanilaisperäisiä sukuhaaroja siirtomaa-ajoilta lähtien. Toki olen tähän asti yksi ainoista (aidoista) yhtä blondeista kuin oma kuontaloni ja pituuteni saa minut nousemaan massasta. Olen tosin tavannut jo itseäni pidempiäkin paikallisia naisia. Curitiban kulttuuriin ei juuri kuulu naisten perään huutelu – onneksi. Ihmiset kyllä tuijottavat häpeilemättä ja ehkä viheltelevät, mutta en ole juurikaan kokenut ei-haluttua huomiota. Yökerhoissa känniset miehet kyllä osaavat tulla iholle kutsumatta, mutta niin ne tekevät Suomessakin ja osaan kyllä sanoa tomakasti ”ei”.

  

Unilivreä vierailemassa teimme postereita odotuksistamme vaihtovuodelta.

Vila Velhan vaikuttavia kivimuodostelmia

Miten portugali sujuu?

Mais ou menos. Kyllähän se koko ajan paranee, mutta en siltikään vielä ole päässyt sen kiusallisen alkukankeuden yli. Alan vihdoin ymmärtää paikallista murretta ja onnistun muodostamaan kokonaisia lauseita kuulostamatta vajakilta (pahoittelen sanavalintaani). Mutta yhä paljon menee yli hilseen ja usein, kun yritän vääntää ranskasta tai englannista sanan kuulostamaan portugalilta, se ei tarkoitakaan mitään ja viestiä on vaikea saada perille sanavaraston puutteellisuuden takia. Yksi kursseistani on kokonaan portugaliksi ja olen ainoa vaihto-oppilas luokassa. Kyseisellä kurssilla tehdään lähes joka viikko ryhmäesitelmä ja odotan kauhulla ensimmäistä esitelmääni. Toivon, että vielä muutaman viikon saan osallistua vain Power Pointin tekemiseen ja itse esityksessä toimia next-nappulan painajana.

Temppuilemassa Jardim Botanicossa

Onko koti-ikävä?

Oikeastaan ei vielä. Näin muutama yö sitten unta, että vaihtoni loppui ja palasin Ouluun. Totta puhuakseni se tuntui painajaiselta. Lähinnä siksi, että minusta tuntui, etten ollut vielä ehtinyt kokea läheskään kaikkea, mitä Brasilialla on minulle tarjota. Myös siksi, että en vielä ikävöi Suomeen ja arkiseen elämään palaaminen kuulostaa lähinnä masentavalta. Tulee varmasti olemaan ihanaa nähdä tuttua naamaa pitkästä aikaa Riossa, jonne Julia tulee muutamaksi päiväksi kanssani samaan aikaan. Välillä kuunnellessani suomalaista musiikkia tulee hieman haikea olo, mutta ei kuitenkaan kaipuu takaisin. Älkää perhe ja kaverit ottako itseenne, totta kai ikävöin teitä ja haluaisin jo nähdä, mutta minulla on nyt kaikki hyvin täällä ja tiedän, että odotatte minua siellä. P.S. Skype-treffejä, pliis!

Miltä koulu maistuu?

Yleisesti ottaen kurssit tuntuvat suhteellisen kevyiltä, mutta suurin osa niistä ei ole vieläkään alkanut kunnolla. Vasta ensiviikolla annetaan monien kurssien pääprojektin tehtävänanto. Urbanismo e Planejamento Regional on ainoa kurssi, joka todella teettää töitä ja jonka luennoilla minulla on vaikeuksia seurata professoria. Tämä tietenkin sen takia, että se on se ainoa kurssini portugaliksi. Diojen lukeminen on yllättävän helppoa, koska suuri osa termeistä on pääteltävissä englannin kautta, mutta puheen seuraaminen on yhä lähes mahdotonta, kun aihe on vähänkin ei-arkisempi. Portugalin kielinen kurssini on myös ainoa, joka on iltaisin. Maanantaisin lähden yliopistolta vasta klo23.00 ja jos joudun kävelemään keskustan bussiasemalta yksin asunnolleni, otan mielelläni taksin.

Englannin kielisillä kursseilla opettajien englannin kielen taso vaihtelee suuresti. Osa puhuu hyvin hitaasti ja joutuu jatkuvasti hakemaan sanoja ja tekee kielioppivirheitä. Tämä on hyvin rasittavaa, koska huomaan, että opettajilla on perinpohjaista tietämystä aiheesta, mutta ei onnistu välittämään tietoa meille oppilaille sujuvasti. Näillä kursseilla, kuten monilla muillakin, onneksi teemme paljon ryhmätöitä ja oppilaat opettavat niiden kautta toisiaan. Yleisesti ottaen kaikki kurssit vaikuttavat mielenkiintoisilta ja uskon oppivani paljon uutta puolen vuoden aikana. Vaikka osa kurssien sisällöstä olisi minulle jo entuudestaan tuttua, tulen kuulemaan asioihin aivan eri näkökannan.

Tuntuuko koti kodilta?

Puhuessani asuntolastani, viittaan siihen jo casana. Olo ei ole enää kuin hostellissa ja hengailen paljon enemmän yhteisessä ”kattohuoneistossa” kuin aluksi. Olen oppinut talon tavat ja nyt kun tunnen asukkaita paremmin, on aina joku jolta voin kysyä tarvittaessa apua. On ihanaa, että kaksi meksikolaista vaihtarityttöä muutti samaan rakennukseen ja nyt minulla on lähes aina joku, jonka kanssa tulla yhdessä bileistä kotiin - turvallisempaa. En usko, että moni muunmaalainen vaihto-oppilas olisi yhtä innokas juhlimaan ja juomaan kuin meksikolaiset. Melkein yhtä kovia juoppoja kuin suomalaiset.

Minä ja meksikolaiset PUC:in oikislaisten järjestämissä open bar -bileissä

Mites miehet?

Jos kirjoittaisin tätä blogia anonyymina, uskaltaisin avautua enemmän, mutta koska Google Translate jne. kerron sitten Skypen kautta uteliaimmille enemmän. Sen voin sanoa, että ei mitään vakavampaa suhdetta ole meneillään ja aika harva paikallinen on ihan minun makuuni. Niin, ja Curitiba on täynnä homoja. En ole vielä ihan keksinyt, mistä se johtuu, mutta puolet yökerhoista on homobaareja ja suuri osa hyvännäköisistä miehistä osoittautuu homoiksi (tai varatuiksi).

P.S. Lisää kysymyksiä saa esittää ja vastaan sitten viimeistään seuraavassa postauksessa! Kirjoittamisen aiheita minulla riittäisi loputtomiin, mutta aikaa ja jaksamista vähemmän.

P.P.S. Jottei ihan vain henkilökohtaista diibadaabaa olisi koko blogini, niin pari ajankohtaista linkkiä tähän loppuun.

>>> Protestit Presidentti Rousseffia vastaan näkyy päivittäin myös Curitiban katukuvassa <<<

>>> Curitiba 2018 World Design Capital? <<<

Bjs,

Ene